Kylien historiaa ja historiapäivät

 AUREJÄRVI POHJOIS-KURUN HSTORIAPÄIVÄN TEEMANA 28.7.2018

Jo perinteeksi tulleen Pohjois-Kurun paikallishistoriapäivän teema on tänä vuonna Aurejärvi ja tapahtuma heinäkuun viimeisenä lauantaina 28.7. paikka entiseen tapaan Itä-Aureen JussiMatti, aloitus klo 11, Itä-Aureentie 1060.

FM Marjo Heikkilä (o.s. Mäkinen) on syntyisin Itä-Aureesta ja on vuosia luennoinut Pohjois-Kurun paikallishistoriapäivässä, kunakin vuonna eri aihepiireistä. Tänäkin kesänä Marjo Heikkilä on lupautunut historiapäivän vetäjäksi.

Vuoden 2018 teemana historiapäivässä on Aurejärvi, joka on ollut viime vuosina usein lehtien otsikoissa lähinnä vesiensuojelun merkeissä. Aurejärveä jakaa Parkanon ja Ylöjärven kuntaraja. Aurejärvi aikoinaan on ollut tärkeä vesikulkureitti, myös uittoväylä.
Aurejärvi yhdistää kolmea Auretta, eli Parkanon Auretta, Kurun Itä-ja Länsi-Aureen kyliä. Hiljattain perustettiin vesiensuojelun tarpeisiin myös Yhteinen Aurejärvemme ry.

”Aurejärvi on  Kurun kunnan pohjoisin kylä ja se hajosi 31.12.1925. Silloin Aurejärven maakirjakylän länsiosat liitettiin tuolloin Kurun kunnasta Parkanon kuntaan – siirretyn alueen asukkaiden omasta aloitteesta.
Aurejärven kylä oli 1870 -luvulle tultaessa jakautunut kahteen selvästi toisistaan erottuvaan kokonaisuuteen, Isoon Aureeseen ja Vähään Aureeseen. Näiden kahden kulmakunnan välillä oli varsin vähän muuttoliikettä, ja aureslaiset löysivät perin harvoin puolisonsa toiselta puolelta Aurejärveä.
Aurejärven ja muun Kurun suhteet olivat 1870-luvulla etäiset” ( Lähde Marjo Heikkilän Pro gradu-tutkielma: Aurejärven kylä natisee liitoksissaan. Kurulaisen maakirjakylän hajoaminen kulmakunniksi 1859-1925. )

Aurejärvi-historiapäivässä tutustutaan alueen vanhoihin karttoihin ja kylien historiaan, paikannimiin sekä nykypäivään. Aurejärvi-historiapäivää toteutetaan myös muistelo-pohjalta. Kerrotaan vanhoja kalajuttuja ja muistellaan Aurejärvellä tapahtuneita asioita.

Aurejärvi arvokkaana erämaajärvenä on nykyväestölle erittäin tärkeä alue, jonka veden laadun suojelemiseksi yritetään tehdä yhteisvoimin kaikki voitava. Myös Aurejärven loma-asukkaiden ja paikallisen väestön sekä virkistyskalastajien yhteistyötä kuin myös Aurejärvellä toimivien yhdistysten yhteistyötä yritetään kehittää.

Historiapäivä on kaikille avoin, osallistuminen on maksutonta. Ennnakkoilmoittautuminen on tarpeen taistelijantalo@gmail.com tai puh. 050 365 7230.

 

29.7.2017 JUSSIMATISSA PIDETYSTÄ PAIKALLISHISTORIAPÄIVÄSTÄ TIEDOTUS:  Seuraavasta linkistä löytyy päivän aineisto: https://peda.net/p/marjoheikkila/p2

Suur-Ikaalisten Sukututkijat tiedottaa:
Sukututkimuksen alkeiskurssi lauantaina 2.9.2017 klo 10.00–15.00 uudella Keskustan koululla Ikaalisissa, (sukututkimuspäivää ei tänä vuonna pidetä)
Marjo Heikkilän opastuksella opitaan sukututkimusta nykypäivän työkaluin.
Suositellaan oman kannettavan koneen käyttöä, myös koulun i-padeja voidaan käyttää.
Ilmoittautumiset ikaalisten.sukututkijat@gmail.com tai Mirjami Haavistolle puh. 0400 638 271.
Mukaan mahtuu 25 henkilöä. Kurssi on maksuton ja tarkoitettu myös ei-jäsenille, jotka ovat kiinnostuneet sukututkimuksesta. Kerrothan kurssista kavereillesi!

PAIKALLISHISTORIAPÄIVÄ LAUANTAINA 29.heinäkuuta 2017 klo 11                                   

JussiMatissa, Itä-Aureentie 1060, 34550 Itä-Aure

aiheena  Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan,

vetäjänä  FM Marjo Heikkilä ( o.s. Mäkinen)           

Ilmoittautumiset 25.7.2017 mennessä sähköpostilla taistelijantalo@gmail.com tai                            puh. 050 365 7230 Anne-Maija Kivimäki

Yhdistyksen hallitus päätti kokouksessaan 13.5.2017 historiapäivän osallistumismaksuksi 10€/henkilö, mikä sisältää myös pullakahvit.

Duo Juusotto ( veljekset Juuso ja Otto Veikkola) musisoivat historiapäivän kahvitauolla klo 13.

Yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisu julkistettiin Avoimet Kylät-päivänä 10.6.2017  JussiMatisssa klo 10 alkavassa kesänavaustapahtumassa, jossa monipuolista ohjelmaa. Julkaisu näköislehtenä  juhannukselta myös verkossa,avaa linkki  https://pohjoiskuru.files.wordpress.com/…/pohjoiskuruvuotee…

Taistelijan talo -palveluyhdistyksellä KURUN HISTORIA OSAT 1-3                                                                                                         myytävänä myös JussiMatissa. Itä-Aureentie 1060, 34550 Itä-Aure                                              (myytävänä myös Kurun kirjastossa).

POHJOIS-KURUN PAIKALLISHISTORIAPÄIVÄ LA 18.6.2016

FM Marjo Heikkilän o.s. Mäkinen sotahistoriapäivän  luentoaineisto verkossa https://peda.net/p/marjoheikkila/s1

”Tervetuloa perinteiseen Pohjois-Kurun paikallishistoriapäivään 18.6.2016 klo 11 Itä-Aureen JussiMattiin!

Teemana on tänä vuonna sotahistoria. Pohdimme, miten sodat ovat vaikuttaneet pohjoiskurulaisten elämään niin siviilien kuin sotilaidenkin näkökulmasta. Käymme lyhyesti läpi Ruotsin ja Venäjän vallan ajan sodat, mutta pääpaino on 1900-luvun tapahtumissa. Päivän aikana keskustellaan paitsi sotatapahtumista myös lähteistä, joista voi etsiä tietoa oman sukunsa vaiheista sodissa. Osallistujien toivotaan ottavan mukaansa erilaista sotiin liittyvää aineistoa, kuten kirjeitä, valokuvia, puhdetöitä jne.”

Paikka JussiMatti Itä-Aureentie 1060, 34550 Itä-Aure, päivän vetäjänä FM Marjo Heikkilä ( o.s. Mäkinen). Ilmoittautumiset Taistelijan talo-palveluyhdistykselle taistelijantalo@gmail.com tai puh. 050 365 7230 Anne-Maija Kivimäki

KINGELIN-SUKUA KURUSSA – UUSI KIRJA TULOSSA PEKKA KUUSELALTA

Hurskaan taiteen jatko-osa
Kesällä 2015 ilmestyi Tilta Kingelinin suvun tarinakirja Hurskaan taiteen suku. Se myytiin muutamassa päivässä loppuun. Nyt ilmestyy sen pariksi kirja Tiltan aviomiehen, Antti Kingelinin suvun tarinoista, ehkä sata sivuinen, kirjaa vasta kirjoitetaan. Jos haluat kirjan, ota heti yhteyttä emaililla Anneen tai Pekkaan. Varausaikaa on vain tämä viikko 24.7.2016 asti. Jälkikäteen kirjaa ei voi tilata eikä nytkään oteta lisäpainoksia.
annemaijakivimaki@gmail.com tai pekkakuusela@jippii.fi

 

pekkapkuuselaPekka Kuuselalta ( kuvassa) kirje kyläläisille 28.3.2016

Kuten viime kesän sukukirjassa kerrottiin ja etenkin Itä-Aureen raitilla hyvin on tiedetty, sukunimi Kingelin kuuluu Kurun historiaan. Itä-Aureen hautausmaalta löytyy kolmekin Kingelin-hautaa.

Erityisesti Maire Konttinen on vaalinut ja tutkinut Kingelin-perinteitä ja satojen vuosien takaa polut johtavat kohti Alppeja. Maire lähetti pääsiäisen alla sukupuutamme aina 1600-luvulle asti. Kun nyt sen oksistoa vähän tuuhensin, löytyi paljon mielenkiintoista väkeä. Parista Kurussa vaikuttaneesta Kingelin-sukulaisesta kysyn nyt lisätietoja teiltä tämän sivuston lukijoilta.

Vänrikki Ståhlin tarinoista tunnetun upseerin, Gustaf Konstantin von Kothenin niin ikää aatelinen tytär Eva Gustafva von Kothen syntyi ennen isänsä sotimisia Kurussa 24.6.1806 ja kuoli 12.5.1850 Karkussa, jossa leskeksi jäätyään hänen toinen aviomiehensä toimi kirkkoherrana. Ensin Eva nai Anders Johan Kingelinin, joka oli syntyisin 1793 Keuruulta. Tietääkö joku jotakin Evasta?

Toinen kurulaisemme oli Turussa 1876 syntynyt metsänhoitaja Leo Björkman, joka nai lääkintävoimistelija Adéle Kingelinin. Leo toimi valtion virkamiehenä ja aluemetsänhoitajana esimerkiksi Kihniössä ja Itä-Aureessa 1905-31. Mies kuoli Kurussa 1961, joten ehkäpä pariskunnan lähisukulaisia löytyy yhä Pohjois-Ylöjärveltä.

Vinkkejä ja tietoja voi lähettää emaililla pekkakuusela@jippii.fi

Etukäteiskiitoksin Pekka Kuusela

 

PEKKA KUUSELALTA MIELIPIDE UUDESTA KOTISEUTUJULKAISUSTA

Pohjois-Kurun naiset saavat aikaan

Kolahtipa tänään postiluukustamme painava paketti kotiseutuoppia. Joulukuun 72-sivuinen Pohjois-Kurun vuosijulkaisu imi uteliaan heti sivuilleen. Julkaisun takana näytti olevan tuttu joukko energisiä naisia, jokunen mieskin.

Teoksen sivuilla vilahtelee valokuvia vuoden 2015 tapahtumista. Kuten nettisivuillakin on tehokkaasti kerrottu, Pohjois-Kurussa eletään virikkeellisesti ja aiheita tapaamisiin tiiviiseen tahtiin on keksitty koko elämän kirjosta. Pohjois-Kuru ei ole kaupungin nukkuva lähiö, vaan toimintatapa sopii malliksi Ylöjärven ulkopuolellekin.

Kotiseutujulkaisun tekijöinä on ryhmä aktiivisia osaajia. Ilman taka-ajatuksia kehun suoraan siskoksia Anne-Maija ja Kaija Kivimäkeä, Marjo Heikkilää ja Julia Riitijokea julkaisun kokoamisesta, taitosta, sisällöstä ja markkinoinnista, mikä on erityisen hikinen ja tärkeä osuus. Jo sisällysluettelo osoitti, että kirjoittajiksi oli saatu monia pohjoiskurulaisia osaajia ja kokijoita.

Vaikkei kyse olekaan enää joulujulkaisusta vaan kotiseudun vuosikirjasta, iski kirjoituksista kaksi tehokkaasti ainakin minun joulutunnelmaani. Kati Mäenpää avasi silmät näkemään joulun perinteisen jumalanpalveluksen tekijöiden tähtihetkiin. Noinhan asiat etenevät, mutta eipä niitä noin osaa ajatella ilman oikeata kokemuspohjaa. Kiitos Katin perheelle Aurejärven kirkon hengestä.

Toinen joulumieltä kohottava muistelma oli opettaja Maija-Stina Uotilan joulujen tarina. Se oli kuin vanhasta Suomi-filmistä tai Immi Hellénin laulusta Joulukirkkoon, kello löi jo viisi. Tuollaista maalaisromantiikkaa tällainen kaupunkilaispoika ei voi kuin haikailla.

Marjo Heikkilän tiivistelmä aiheesta kruununmetsätorpat oli sekä yleissivistävä että paikallisuudessaan kiinnostava. Vaikka aiheesta on lukenut ja kuullut, täydensi kirjoitus isojakin aukkoja ja kertasi tarpeellisesti jo unohtuneita asioita. Kuten historian ammattilaisena Heikkilä linjaa, juttu päättyy lähteisiin. Niistä noukin oman kouluhistorian opettajani, Tampereen lyseon rehtorin Tuomo Koukkulan. Marjo Heikkilän toinen kirjoitus on kotiseutuhistorian arvoteos: Aurejärven kirkon hautausmaan esittely.

Kuten niin monet pohjoiskurulaiset, Ritva Kettunenkin on kaukainen sukulaiseni. Niinpä ahmin innolla Matti Mattilan sotilasuran Suomen vanhassa sotaväessä. Matin silmin tuokin historia avautuu todellisemmin kuin sukumme monen ammattiupseerin samassa sotilaskoulutuksessa.

Kota-ahon Eevan ja Ullan sukututkimukset ja niistä kokoamat kirjoitukset ja Riuttasen painava historiakirja ovat pitkän työn hedelmiä. Lukijoita on riittänyt niin, että Puntasjärven seudulta Suutarilankoskelle vaati jo toisen painoksen.

Urheilutoimittajana kiinnostavaa luettavaa oli tietenkin Elina Järvelän kooste Iso-Mustajärven Urheilijoista. Anne-Maija Kivimäki oli kaivanut esille Seurahuoneen kohtalokkaan tulipalon, johon vihdoin saatiin päätös. Koop Arponen ja Aurejärven pelimannit ovat osa Pohjois-Kurun kulttuuria ja erityisen arvokasta on ollut vanhojen valokuvien tallentaminen ja henkilöiden tunnistaminen.

Metsä on aina elättänyt Pohjois-Kurun, mutta säästääkin on osattu. Julkaisussa kerrotaankin alueen helmistä, joista itseäni lähinnä on Seitseminen. Kesämökkimme on Juhtimäessä. Jo 1970-luvulla toimin oppaana ryhmien tutustuessa Seitsemisissä Suomen alkuperäisluontoon.

Pohjois-Kurun 2015 kotiseutujulkaisu on hieno jatke aiemmille alueen teoksille. Kiitos hankkeen talkoolaisille.

Pekka Kuusela

 

kotiseutujulkaisu2015Julkaisu sisältää mm.

Kansikuvan pohjana Irma Hakalan taideteos ”Talvipäivä”

Alkusanat
Kaija Kivimäki ……………………………………………………………………………………….. 4 –

Joulukirkko 50-luvun lopulla

-lapsen silmin
Kati Mäenpää ………………………………………………………………………………………… 6

Itä-Aureen jouluja
Maija-Stina Uotila ………………………………………………………………………………….. 7

Elina Riitijoen valokuvia Pohjois-Kurusta ……………………………….. 10

Kuva- ja juttuvinkki

Pekka Kuusela ……………………………………………………………………………………….. 12

Joulu ensimmäinen… Auresjuurisena

Pekka Kuusela ……………………………………………………………………………………….. 13

Pohjois-Kurun kruununmetsätorpat

Marjo Heikkilä ……………………………………………………………………………………….. 22

Olin siellä Rasnainsalossa

-Matti Mattilan asepalvelus
Ritva Kettunen ………………………………………………………………………………………. 33

Kaikki tiet vievät Suutarilaan
Ulla Kota-aho – Eeva Kota-aho …………………………………………………………………………. 43

Riuttaskorpi

– retkikohde kansallispuistojen kainalossa
Tuula Peltonen ………………………………………………………………………………………. 52

Seitseminen! Helvetinkolu! Riuttaskorpi??

Taistelijan Talo -palveluyhdistyksen kesäretki 2016
Tellervo Schrader, Heinz Schrader……………………………………………………………. 56

Iso-Mustajärven Urheilijoiden perinteisten
tapahtumien vuosi
Elina Järvelä ………………………………………………………………………………………….. 58

Vanhojen valokuvien keruu jatkuu ……………………………………………….. 60

Aurejärven hautausmaan kierros

Marjo Heikkilä ……………………………………………………………………………………….. 64

Pohjois-Kurun tulevia tapahtumia …………………………………………… 68

PEKKA KUUSELALTA TERVEISIÄ 8.10.2015 

Isoisoäidin isän pikkupikkuserkun lapset
Kiitos vielä kerran kaikille aureslaisille tai auresjuurisille, sillä sukukirja Hurskaan taiteen suku sai elävää sisältöä juuri teiltä. Kirjan pohjana ollut sukupuu lähes kaksinkertaistui loppukesällä kurulaisylöjärveläisten ja naapurikuntien asukkaiden mielenkiintoisilla sähköposti-infoilla. Sukupuun oksien päihin kirjattiin tuhatkunta lisähavua. Samalla todettiin, että kirjan painos oli auttamattomasti liian pieni. Kysyntää ilmeni vielä toinenkin mokoma.
Sukupuu loppui joka oksan päässä 1800-luvun lopulla syntyneisiin. Nyt tilanne on toinen, kun moni oksa on jatkunut jo 2000-luvullakin syntyneisiin uusiin sukulaisiimme. Moni on yhä kirjoittamassa oman perheensä lisälistoja ja niitä mieli hyvin odotan osoitteeseen pekkakuusela@jippii.fi
Lisään tähän vielä listaa sellaisista itä-auresjuurisista, joista mahdollinen jälkipolvi puuttuu syystä tai toisesta. Jos olet jälkipolvea tai muutoin tiedät siitä, niin kirjoittele ja katsotaan miltä oksisto näyttää siltä osin.

Kyläyhdistyksen massunmäkeläisjäsen Pekka Kuusela

Abel Isakinpoika Lahti e. Järventausta s. 1853
Veera Hännisen viisi poikaa Tapani, Matti Einari, Reino ja Toivo
Kivijärven sisaruksista Nestor, Kalle, Arviiti, Tilta ja Aina Kivijärvi syntyneet 1886-1898
Ahosen sisaruksista Lempi, Wihtori, Kalle, Lauri, Henrik, Martta ja Helena Ahonen syntyneet 1891-1909
Vappu Hännisen lapsista useimpien jälkipolvi on jäänyt selvittämättä
Myös Riitijoen ja Äijälän perheissä on moni oksa puussani liian lyhyt.

pekkapkuusela

Opas Pohjois-Kurun kylien kulttuuriraiteille 2015

julkistetaan 2.10. klo 18 JussiMatissa alkavan tohtori Urho Riihikosken terveysluennon jälkeen.

kulturrutt

Oppaan on suunnitellut ja taittanut graafinen suunnittelija Julia Riitijoki. – Kyläläiset ovat halunneet tallentaa oppaaseen vanhoja paikannimiä ja niiden kuvia, jotta jälkipolvetkin tietäväisit niistä. Aineistoa alettiin kerätä vuonna 2012. Yhdistys myy opasta JussiMatissa 10€/kpl, yhdistyksen jäsenille 8€.

_____________________________________________________________

Pekka Kuuselan uuden kirjan julkistamistilaisuus 19.9.2015 JussiMatissa, kirjan nimi Hurskaan taiteen suku 1215-2015

( varatut kirjat voi noutaa JussiMatista, 12 € / kpl) )

Markku Kuuselan ( Pekka Kuuselan veljen )  kuvia Pekan kirjan julkistamistilaisuudesta 19.9.2015 

kuuselabc31IMG_2374

IMG_2429kuuselaabc25IMG_2355kuuselaabc15IMG_2369IMG_2377IMG_2378

kuuselaabc34

kuuselaabc11

kuuselaabc16

 

kuuselabc23

kuuselaabc26

kuuselaaaabc40

kuuselaabc33

IMG_2424

kuuselaa36kuuselaabc5

IMG_2367

kuuselaabc7

 

kuuselaabc27

IMG_2436

 

IMG_2364

IMG_2386

IMG_2365

IMG_2370

PEKKA KUUSELAN SUKUPOKKARI JULKAISTAAN LAUANTAINA 19.9.2015 klo 14.30 

Tervetuloa kirjan julkistamistilaisuuteen JussiMattiin
la 19.9. klo 14.30. – Pekka Kuusela paikalla kertomassa
sukupokkaristaan nimeltä Hurskaan taiteen suku 1215-2015.

Kaikki etukäteisvarauksen tehneet saavat tilaisuudessa kirjansa.

probleemiKuva kirjan kannessa olevasta Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta.
JussiMatin osoite Itä-Aureentie 1060, 34550 Itä-Aure)

PEKKA KUUSELALTA SUKUPOKKARI 

Pekka Kuuselalta tässä alla  4.9.2015  saatu sähköpostikirje nro 2  Itä-Aureen tuntemattomille sukulaisille – mahdollisuus 6.9.2015 mennessä tilata  Hurskaan taiteen suku 1215-2015) :

Tervehdys kaukaiset sukulaiset

Kuten heinäkuussa kerroin, rakensin sukupuun, jonka vahva tyvi on Itä-Aureen asukkaissa. Moni nykyasukkaista ja kesäasukkaista lähettikin minulle sähköpostilla tietoa perhejuuristaan ja sukupuussa on nyt satoja pohjoiskurulaisia.

Juhannusaattona aloitin sukukirjan kirjoittamisen ja noin 130-sivuinen A-4 -kokoinen sukupokkari on nyt menossa kopioitavaksi kirjapainoon. Siinä kerrotaan 1400-luvun esi-isän ja hänen viiden lapsensa jälkeläisistä tarinoina, ei luetteloina. Yksi viidestä oli Ruoveden kirkkoherra, joka on usean itäaurelaisen kantaisä: Hänninen, Kovanen, Riitijoki, Äijälä, Pusu, Saksa, Pyyninki, Mattila, Sormunen, Mäenpää, Kivijärvi, Hintala, Ahonen, Niemi, Kivimäki, Veikkola, Järventausta, Kingelin,…..ja aina vaan uusia vävyjä nimineen.

Jos haluat tietää, kuulutko tähän sukuun, ota yhteyttä.

Nyt pitää päättää kirjan painosmäärä. Ilmoita, jos haluat sen ostaa. Hinta tulee olemaan tasan kirjapainon laskun mukaan, mitään en peri sukupuun ja kirjan kirjoittamisesta. Mitä suurempi painos, sitä halvempi kappalehinta. Odotan tämän viikonlopun ja ensi viikolla painokone alkaa jyskyttämään.

t. pekkakuusela@jippii.fi

pekkakuuselaPekka Kuusela Aurejärven kirkon hautausmaalla 16.7.2015, kuva Markku Kuuselan.

Pekka Kuuselan sähköpostikirje tuntemattomille sukulaisille Itä-Aureeseen 24.7.2015 :
”Tervehdys tuntemattomat sukulaiset

Nimeni on Pekka Kuusela ja itäaurelainen sukumme on 1800-luvulta alkaen asunut Tampereella. Keväällä ryhdyin tonkimaan sukuni taustaa ja sinne Aurejärven kirkon maisemiinhan heti päädyin. Ennestään tunsin itäaurelaisita vain Esa Veikkolan, äiti ja tytär Sormusen ja opettajaparin Maija-Stina ja Elis Uotilan. Kun Maija-Stina kutsui käymään Aurejärven kirkon iltahartaudessa heinäkuun alussa, päätimme veljeni ja rouvien kanssa ajaa ensimmäistä kertaa juurillemme.

Tuo ukonilmainen ilta oli mukava yllätys. Maija-Stina ja Inkeri olivat kirkolla vastassa ja sisällä tapasimme myös Maire Konttisen (Kingelin) ja Anne-Maija Kivimäen ja hänen siskonsa, joihin uusina sukulaisinani olin ehtinyt juuri sähköpostilla ja puhelimella olla alustavasti yhteydessä. Maija-Stinan pullakahvien aikana meille esiteltiin vielä monta muutakin sukulaista ja illan päätteeksi pääsimme vielä Pauli ja Hannu Kovaselle kylään. Olipa hieno ilta.

Sukupuuhuni otin noin 4.000 henkilöä ja siitä joukosta tein hymysuin sukuhistoriikin, jossa esiteltävät henkilöt kyllä ovat sukuamme, mutta joukko koostuu liikaakin julkkiksista ja vähemmän meistä tavallisista tallaajista. Meitä Ruoveden kirkkoherra Heikki Frosteruksen 1500-1600 -lukujen perillisiä on juuri Kurussa, erityisesti Itä-Aureessa, Ruovedellä, Virroilla ja pari hassua Tampereellakin. Yksi jälkipolven kappalainen muutti asumaan Kuruun, josta siten tehtiin kappeliseurakunta.

Virroilta sitten 1700-luvun loppupuolella Juho Maunu Sipilä muutti Itä-Aureeseen hoitamaan Hännisen tilaa ja hänen 15 lastaan avioituivat kaikkien lähitalojen tyttärien ja poikien kanssa, joten sukulaislistalla on kovasia, hännisiä, saksaa, pyyninkiä, törmää,…..

Täydennän sukupuuta myös 1800-luvun jälkeiseltä ajalta, mutta en ota haastetta vakavasti, uusia sukulaisia syntyy kaiken aikaa. Mielihyvin otan vastaan tietoja teistä kaikista sukulaisitani, mutta juuri vain sen verran, kuin haluatte kertoa. Vastaan myös kysymyksiin, jos jollakin on jotain tarkistettavaa.

Isäni kävi Itä-Aureessa sukuloimassa 1940-luvulla ja me nyt, mutta eiköhän sinne tule jatkossa vähän useammin poikettua.

Tässä lyhyt lista Itä-Aureen sukulaisistani. Jos tunnistat juuret ja haluat jotain kertoa, niin kirjoita osoitteeseen pekkakuusela@jippii.fi

Kiitos etukäteen: Pekka ja Markku Kuusela

pariskunta Jeremias Hänninen, Juhonpoika, Saksa
ja Regina Hänninen Kovanen kuolleet 1861 ja 72

pariskunta Yrjö Pyyninki, Juhonpoika
ja Kristiina Pyyninki, Heikintytär joiden vävy Matti ”Pikku-Matti” Äijälä Törmä Pyyninki (Ylä-Havanka) Juhonpoika sai paljon aikaiseksi kylällä
ihan 1800-luvun alussa syntyneet veljekset
Erkki Sääksilahti e.Pyyninki, Juhonpoika
Juho Kovanen (Pyyninki), Juhonpoika

Kustaa Hänninen (Pyyninki), Juhonpoika
Kovaselle vävyksi tullut Juho Hänninen (Kovanen)
ja rouvansa Ulla Loviisa Pyyninki Kovanen

ja heidän tyttärensä Tilta (Matilda) Justiina Juhontytär Kovanen-Kingelin, joka oli isoisäni isoäiti
Kaappo Juusenaho, Juhonpoika 1819-1879 ja rouva

Juliana Juusenaho / Ainejärvi Jeremiaantytär -kirje päättyy tähän.”

_____________________________________________________________

Pohjois-Kuru sijaitsee Ylä-Pirkanmaalla, vanhassa Kurun kunnassa, nykyisen Ylöjärven kaupungin alueella. Pohjois-Kurun kyliin kuuluvat Itä-Aure, Länsi-Aure, Riuttanen, Kallio ja Luode.   Matkaa kunnan keskustaan (Ylöjärvi) kertyy perimmäisistä kylistä yli 90 km.

Kyläkartta

Itä-Aure on näistä kylistä asukasluvultaan suurin. Vuoden 2009 tilastoissa asukkaita oli Itä-Aureessa 153 henkilöä. Matkaa Itä-Aureen keskustasta nykyiseen kuntakeskukseen Ylöjärvelle on 68 km, Kurun keskustaan 27 km, Parkanoon ja Kihniöön saman verran ja Virroille 50 km.

http://www2.ylapirkanmaa.fi/kuru/itaaure/tekstisivu.tmpl?sivu_id=826
FM Marjo Heikkilä (os.Mäkinen) on tutkinut Itä-Aureen historiaa:
ITÄ-AURE – ERÄMAAKYLÄ ENNEN JA NYT

SALAPERÄINEN AURE

Itä-Aure sijaitsi ennen kulkuyhteyksien parantamista kovin syrjässä Kurun kirkonkylältä katsoen. Niinpä ulkopuolisten mielipiteitä Aureesta sävyttivät jo 1800-luvulla ennakkoluulot ja vähättelevä asenne. Aureslaisia pidettiin jäyhinä, vanhanaikaisina ja heidän elämäntapaansa takapajuisena. Tiedot, jotka tihkuivat tiettömien taipaleiden takaa maailmalle, kertoivat ahkerasta pontikankeitosta, salametsästyksestä ja väkivallasta. Toisaalta 1900-luvun alusta on säilynyt kuvauksia vanhojen aureslaisten arvovaltaisesta olemuksesta, vanhojen tapojen säilyttämisestä ja perimätiedon välittämisestä seuraaville sukupolville. Todellisuudessa Itä-Aureessa lienee vietetty melko tavallista syrjäseudun elämää iloineen ja suruineen.

MUINAISTEN AURESLAISTEN JÄLKIÄ SÄILYNYT VÄHÄN

Luonto on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla Aureen historiaan. Olihan ihmisten toimeentulo kiinteästi sidoksissa luonnosta saatavaan ravintoon ja muihin hyödykkeisiin. Aurejärven kylän asutus on kautta aikojen ollut keskittynyt Aurejärven läheisyyteen. Vajaan sadan neliökilometrin laajuinen Aurejärvi sijaitsee Kyrösjärveen laskevan vesireitin pohjoisosassa. Aureen maisemille ovat tyypillisiä laajat metsät, suot ja korkeat, jopa yli 200 metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvat, mäet. Luonnoltaan Aureen alue muistuttaakin enemmän Parkanon ja Kihniön ”Satakunnan Lappia” kuin eteläistä Kurua.

Ensimmäiset alueella liikkuneet ihmiset tulivat tänne todennäköisesti juuri Kyrösjärven suunnasta vesiä pitkin liikkuen. Kalaisa Aurejärvi ja laajat metsät tarjosivat hyvät mahdollisuudet metsästykseen ja kalastukseen. Aureesta on tehty vain muutamia esihistoriallisen ajan löytöjä. Tämä johtunee osin siitä, ettei Aurejärven seutua ole kattavasti inventoitu. Aurejärven eteläpuolella sijaitsevan Ainesjärven rannalla on kivikautinen asuinpaikka ja Aurejärven pohjoisosassa sijaitsevasta Tervaniemestä on tehty kivikautiseen asutukseen viittaavia löytöjä. Kerrotaan myös tarinoita muinaisista nuotion paikoista, salaperäisistä kiviraunioista ja suosta esiin tulleesta yksipuisesta ruuhesta. Nämä löydöt ovat ilmeisesti tuhoutuneet, kun niiden historiallista arvoa ei ole ymmärretty.

Marjo Heikkilä, FM

http://www2.ylapirkanmaa.fi/kuru/itaaure/tekstisivu.tmpl?sivu_id=828
AURE ASUTETAAN

Keskiajalla Aurejärven seutu kuului kyröläisten erämaihin. Kyrösjärven seudun talolliset valtasivat itselleen eräsijoja, joilla kävivät metsästämässä, kalastamassa ja myöhemmin kaskeamassa. 1500-luvun puolivälissä Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa yritti saada erämaat asutettua vakinaisesti yrittäen näin lisätä kruunun verotuloja. Hän peruutti eränkävijöiden omistusoikeuden erämaihinsa, jotka siirtyivät näin kruunun haltuun. Uudistuksen toimeenpanemiseksi Kustaa Vaasa laaditutti erämaista luettelot. Juuri näissä luetteloissa on ensimmäiset tunnetut maininnat Aureesta. Vuoden 1552 erämaiden peruutusluettelon mukaan Aurejärvellä oli kuusi eräsijaa, joiden omistajat olivat Ikaalisten kappelin Tevaniemen ja Höytölän kylien talollisia. Ikaalisten koillisosan kylät muodostivat veroalueena Aureen neljänneksen. Onkin täysin mahdollista, että eränkävijät nimesivät Aurejärven oman kotiseutunsa mukaan.

Monillakaan eränkävijöillä ei ollut resursseja ottaa eräsijojaan vakituiseen asutukseen, joten muualta tulleilla uudisasukkailla oli mahdollisuus vallata vanhat eräsijat. Vanhan Ruoveden alueelle, johon siis Aurejärvikin 1500-luvun pitäjäjaon mukaan kuului, muutti 1500-luvun lopulla paljon savolaisia uudisasukkaita. Verotusasiakirjojen mukaan Aurejärven maakirjakylään oli 1570-luvulla perustettu viisi vakituisesti asuttua taloa: Pusu, Sormunen, Hänninen, Kovanen ja Saksa. Asukkaiden sukunimistä on päätelty, että kaikki Aureen talot olisivat olleet savolaisten perustamia. Savolaisinvaasio ei sujunut Aureessakaan täysin rauhanomaisesti, vaan vanhat eräomistajat kävivät 1580-luvulla oikeutta savolaisia valtaajia vastaan. Vaikka suvut ehtivät kaikissa Aureen taloissa vaihtua vuosisatojen mittaan, oli savolaisilla pitkään jatkunut vaikutus Aureen murteeseen. Väitetään nimittäin, että vielä 1900-luvun alussa Aureen murteessa olisi ollut havaittavissa savolaisia piirteitä.

ASUTUS LAAJENEE KYLÄN SYRJÄKULMILLE

Kaikki Aureen vanhimmat talot sijaitsivat lähellä Aurejärveä, sillä järvi tarjosi paitsi kulkureitin, myös edellytyksen kalastuksen harjoittamiselle. Kalastus ja metsästys olivat tärkeitä sivuelinkeinoja, sillä peltojen raivaaminen oli hidasta. Aureen laajat metsät mahdollistivat kaskiviljelyn, mikä saattoi osaltaan vähentää intoa peltojen raivaamiseen. Savolaisten Aureeseen perustamat talot sijaitsivat Aurejärven itäpuolella melko lähellä toisiaan. Talot eivät kuitenkaan muodostaneet länsisuomalaisten peltoviljelykylien tapaan tiivistä ryhmäkylää, vaan Aureen asutuksen sijoittuminen muistutti enemmänkin kaskiviljelyalueen hajanaisia kyliä. Kaskiviljely olikin tärkeä elinkeino aureslaisille vuosisatojen ajan. Useat aureslaiset isännät toimivat 1600-luvulla kruununmetsästäjinä, jotka korvaukseksi veronmaksusta vapautumisesta toimittivat Tukholmaan turkiksia kruunun tarpeisiin.

Aureen asutus laajeni perin hitaasti. Viisi 1570-luvulla perustettua taloa saivat seuraa vasta 1600-luvulla, jolloin perustettiin Lannetan talo Aurejärven länsirannalle. Toden teolla uudisasutus pääsi vauhtiin vasta 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Valtiovalta helpotti tällöin asumattomien alueiden käyttöönottoa sallimalla torppien perustamisen ja tilojen jakamisen. Ratkaiseva merkitys oli vuonna 1797 Aureessa suoritetulla isollajaolla. Isonjaon myötä kylien ”liikamaat” julistettiin kruunun omaisuudeksi ja niille perustettiin uudistiloja. Aurejärven kylään perustettiin kolme uudistilaa (Äijälä, Pyyninki ja Ainesjärvi) ja seitsemän kruununtorppaa (Tervajärvi, Vesa, Aines-lahti, Petäjäjärvi, Liikala, Ahvenharju ja Järvensivu). Loput liikamaat jäivät kruununpuistoksi. Vanhan Ruoveden laajin kruununmaa olikin juuri Itä-Aureen kruununmaa, jonka pinta-ala oli noin 42 000 hehtaaria. Uusia tiloja perustettiin ahkerasti 1800-luvun mittaan. Muutamassa vuosikymmenessä, 1760-luvulta 1800-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, Aurejärven asumusten lukumäärä kasvoi yli kolminkertaiseksi. Uudisasutuksen myötä myös kylän laajat reuna-alueet asutettiin ja kylän eri kulmakunnat alkoivat muotoutua: monien melko etäälle vanhasta asutuksesta perustettujen uudistilojen ympärille alkoi 1800-luvun kuluessa syntyä enemmänkin asutusta, ja uudistaloista kehittyi vähitellen omien kulmakuntiensa keskuksia.

Marjo Heikkilä, FM

http://www2.ylapirkanmaa.fi/kuru/itaaure/tekstisivu.tmpl?sivu_id=829
AUREJÄRVEN KYLÄ HAJOAA

Aurejärvi oli pinta-alaltaan varsin laaja ja kylä pysyi vireästä uudisasutuksesta huolimatta melko harvaan asuttuna. Vuonna 1856 Aurejärvi jaettiin kahteen kinkeripiiriin, Isoon-Aureeseen ja Vähään-Aureeseen. Iso-Aure käsitti kylän itä- ja pohjoisosat ja Vähä-Aure seudun länsi- ja etelä-osat. Seurakunta oli jaettu kinkeripiireihin eli lukuruoteihin, joissa papisto teki vuosittain uskonnollisten tietojen ja lukutaidon kuulustelun. Lisäksi monet muutkin seurakunnan ja kunnan tehtävät järjestettiin useimmiten kinkeripiireittäin. Kinkeripiirit vastasivat todellista kyläjakoa huomattavasti paremmin kuin pahimmillaan satoja vuosia vanha maakirjojen kyläjako. Aureen jako Isoon- ja Vähään-Aureeseen oli hyvin merkittävä, sillä lähes kaikki seuraavien vuosikymmenten hallinnolliset piirijaot perustuivat tähän kinkeripiirijakoon.

Aurejärvelle päätettiin 1800-luvun lopulla perustaa kansakoulu. Koulun paikasta käytiin Iso- ja Vähä-Aureen asukkaiden kesken kiivasta väittelyä ja asiasta valitettiin jopa kuvernöörille saakka. Kuvernööri päätti, että Aure oli jaettava kahteen koulupiiriin ja kylään oli rakennettava kaksi kansakoulua. Itä-Aureen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1903 ja Länsi-Aureen lapset pääsivät omaan kouluunsa 1909. Kyläläiset ryhmittyivät omien koulujensa taakse niin tiukasti, että vanhat kinkeripiirien mukaiset kylännimet jäivät melko pian käytöstä. Ison-Aureen ja Vähän-Aureen sijaan alettiin puhua Itä-Aureesta ja Länsi-Aureesta. 1920-luvulla Itä-Aureeseen perustettiin Lassilan kansakoulu ja Länsi-Aureeseen Vuotarin kansakoulu. Lassilan koulu lakkautettiin 1970. Lisäksi Itä-Aureessa toimi vuosina 1940-1961 Rasimäen koulu.

Aureessa virisi 1900-luvun alussa vilkas yhdistystoiminta: perustettiin maatalousseuroja, kylä-meijeri, turvepehkuosuuskunta, työväenyhdistyksen haaraosasto, raittiusyhdistys, urheiluseura ja kristillinen yhdistys. Yhdistystoiminnassakin Aure oli selvästi jakautunut: Itä-Aureessa oli omat yhdistyksensä ja Länsi-Aureessa omansa. Moni yhdistys toimi aktiivisesti vain muutaman vuoden. Harvaan asutussa, huonojen teiden kylässä ei ollut aina helppo osallistua yhteisiin rientoihin.

Osa Länsi-Aureen asukkaista, niin sanottu Vuotarin kinkeripiiri, anoi 1910-luvun lopulla kinkeripiirinsä siirtämistä Kurun kunnasta naapurikuntaan Parkanoon. Rajamuutosprosessi oli pitkä ja monimutkainen, mutta vihdoin vuoden 1925 lopussa siirto toteutettiin. Aurejärven kylä oli lopullisesti hajonnut. Rajamuutoshankkeen ollessa vireillä kurulaiset yrittivät keinolla millä hyvänsä ehkäistä rajamuutokseen. Aurejärvelle päätettiin rakentaa oma kirkko. Väläyteltiinpä jopa oman Pohjois-Kurun seurakunnan perustamista. Vuotarin kinkeripiiriläiset eivät peruneet hankettaan, mutta Aureeseen saatiin kuitenkin oma kirkko.

Itä-Aureessa pidettiin 1921 kulmakuntakokous, jonka tarkoituksena oli suunnitella kirkon rakentamista. Kokouksessa itäaureslaiset ja länsiaureslaiset kiistelivät kiivaasti kirkon paikasta: molemmat osapuolet olisivat halunneet kirkon omaan kyläänsä. Kirkko päätettiin rakentaa Itä-Aureeseen, mikä aiheutti pitkäksi aikaa katkeruutta kyläkuntien välille.
Aurejärven kirkon suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio. Rakennustöitä johti kihniöläinen rakennusmestari J. V. Teikari ja työtä valvomaan valittiin kyläläisistä koostunut rakennustoimikunta. Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922. Rakentamisen rahoitti Kurun seurakunta. Valtio myi rakennuspuut alennuksella ja kyläläisetkin osallistuivat talkoisiin. Ensimmäinen jumalanpalvelus kirkossa pidettiin tapaninpäivänä 1923 ja viralliset vihkiäiset olivat 5.6.1924. Kivinen porttiholvi, kellotapuli ja puinen kirkko, jossa on jyrkkälappeinen, päistä aumattu paanukatto, muodostavat yhdessä hautausmaan kanssa kauniin ja tunnelmallisen kokonaisuuden.

Marjo Heikkilä, FM

http://www2.ylapirkanmaa.fi/kuru/itaaure/tekstisivu.tmpl?sivu_id=830
SOTIA JA MURROKSIA

Sisällissota kosketti montaa aureslaistakin perhettä. Itä-Aureessa oli aktiivinen punakaarti, mutta miehiä oli paljon myös Kurun suojeluskunnan riveissä. Aure oli punaisen ja valkoisen Suomen välistä ”ei kenenkään maata”, jonne niin punaiset kuin valkoisetkin tekivät partioretkiään. Monen aureslaisen kapinatie päättyi vankileirille ja telotuskuopan pohjalle, eikä vuoden 1918 tapahtumien muistelu ole vieläkään kaikille helppoa.

Talvi- ja jatkosota koettelivat aureslaisia niin kotirintamalla kuin etulinjassakin. Itä-Aureen koulun liikuntasalin seinällä olevassa muistotaulussa on 41 itäaureslaisen sankarivainajan nimi. Heidän joukossaan on myös yksi lotta.

Marjo Heikkilä, FM

http://www2.ylapirkanmaa.fi/kuru/itaaure/tekstisivu.tmpl?sivu_id=831
VÄKI VÄHENEE

1800-luvun lopulta lähtien aureslaisia oli lähtenyt sankoin joukoin Amerikkaan siirtolaisiksi. Myös Tampereen teollisuuden tarjoamat työpaikat vetivät nuorta väkeä pois kotiseudulta. Syntyvyys oli kuitenkin korkea ja väkiluku kasvoi muuttoliikkeestä huolimatta. Toisaalta kotikulmiltakin sai työtä ja kohtuullisen toimeentulon, sillä Aureessa riitti metsä- ja uittotöitä ja korven raivaamista. Väen todellinen väheneminen alkoikin vasta sotien jälkeen 1950-1960-luvuilla. Aureslaiset tilat olivat pinta-alaltaan perin pieniä, eivätkä ne pystyneet elättämään suuria ihmismääriä.

Väen väheneminen näkyi myös palveluissa: moni kyläkauppa lopetti toimintansa ja oma postitoimisto lakkautettiin. Lassilan ja Rasimäen koulut yhdistettiin Itä-Aureen kouluun. Itä-Aureen koulussa, nykyiseltä nimeltään Pohjois-Kurun koulussa, käy oppilaita myös naapurikylistä Riuttasilta ja Länsi-Aureesta. Nyt, 2000-luvun alussa, Itä-Aureessa ollaan monessa mielessä samankaltaisessa tilanteessa kuin parisataa vuotta sitten: väkeä on vähän, asutus harvaa ja palvelut pitkän matkan päässä. Onneksi välimatkat ovat parantuneiden tie- ja tietoliikenneyhteyksien myötä ikään kuin lyhentyneet. Ja mikä tärkeintä: Aureen tärkeimmät piirteet, kaunis luonto ja rauhallinen ympäristö, ovat ennallaan!

HISTORIA SIVUJEN LÄHTEET:

Heikkilä, Marjo, Aurejärven kylä natisee liitoksissaan. Kurulaisen maakirjakylän hajoaminen kulmakunniksi 1859-1925. Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema 2002.
Koukkula, Tuomo, Vanhan-Ruoveden historia II:1. Kuru, Pohjaslahti, Ruovesi, Vilppula ja Virrat isostavihasta 1860-luvulle. Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta 1967.
Laitinen, Erkki, Vanhan Ruoveden historia III:5:1. Kurun historia 1867-1918. Kurun kunta 1988.
Laitinen, Erkki, Vanhan Ruoveden historia III:5:2. Kurun historia 1919-1985. Kurun kunta 1992.
Söyrinki, Niilo, Luho, Ville ja Jokipii, Mauno, Vanhan-Ruoveden historia I, Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta 1959.
Valokuvat ovat aureslaisen kyläkuvaajan Juho Patomäen kuvakokoelmasta.

Marjo Heikkilä, FM

Valokuvia historiasta
http://www2.ylapirkanmaa.fi/kuru/itaaure/tekstisivu.tmpl?sivu_id=832

Aurejärven hautausmaan kierros, Marjo Heikkilä

Marjo Heikkilä

 

AUREJÄRVEN HAUTAUSMAAN KIERROS

Kirkko

Pohjois-Kuru oli keskiajalla pirkkalalaisten ja kyröläisten talollisten erämaana. Pysyvän asutuksen seutu sai 1500-luvun lopulla, jolloin savolaisia uudisasukkaita asettui asumaan Aureeseen ja Riuttasille. Alue pysyi melko harvaan asuttuna ja lähimmät kirkot Kurussa, Virroilla ja Parkanossa sijaitsivat pitkän ja hankalan matkan takana. Pohjois-Kurusta käytiin yleisesti Kurun kirkon lisäksi myös Parkanon ja Virtain kirkoissa. Ensimmäisen kerran ajatus omasta kirkosta esitettiin jo 1800-luvun alussa, mutta rahaa kirkon rakentamiseen ei löytynyt. Papit olivat huolissaan siitä, että aureslaiset pääsivät kovin harvoin kirkkoon, eivätkä oikein tahtoneet pysyä herran kurissa ja nuhteessa. Papit kävivät muutaman kerran vuodessa pitämässä jumalanpalveluksia Pohjois-Kurun taloissa.

Kun Länsi-Aureeseen rakennettiin kansakoulua 1900-luvun alussa, kyläläiset olisivat halunneet, että koulun yhteyteen olisi rakennettu rukoushuone. Tämäkin hanke jäi toteutumatta. Aurejärven kirkkohanke lähti etenemään vauhdilla vasta 1920-luvun alussa, kun Aurejärven länsiosien asukkaat olivat tehneet esityksen seudun siirtämisestä Kurusta Parkanoon. Kurun seurakunta myönsi rovasti A. M. Nummisen aloitteesta Aurejärven kirkon rakentamishankkeeseen rahaa. Kirkon suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Oiva Kallio, ja rakennuspaikaksi ostettiin Mäenpään talolta Hepolan harju. Kirkon rakentaminen aloitettiin keväällä 1922. Rakennustöitä johti kihniöläinen rakennusmestari J. V. Teikari.

Aurejärven kirkko on 24 metriä pitkä ja 11 metriä leveä. Paanuilla päällystetty katto on jyrkkälappeinen ja päistä aumattu. Erillinen kellotapuli on sekin päällystetty paanuilla. Kahdeksanjalkaisen tapulin kaksi teräksistä kelloa on valmistettu Lokomon tehtailla Tampereella.

Kirkkoon siirrettiin Kurun kirkosta kappalainen Isak Saleniuksen vuonna 1858 lahjoittama 24-kynttiläinen kattokruunu. Vuoteen 1958 saakka alttaritauluna oli kullattu, tähtien ja kullattujen enkeleiden ympäröimä risti. Uusi, taiteilija Ilmari Heinosen tekemä alttaritaulu sijoitettiin vanhan päälle. Heinosen kolmiosaisen taulun keskellä Jeesus siunaa lasta ja molemmilla sivuilla on enkelihahmot. Katon kannatinparruihin on kirjoitettu uskonnollisia elämänohjeita ja tietoja kirkon rakentamisesta.

Aurejärven kirkko peruskorjattiin vuonna 1965, jolloin kirkko sähköistettiin ja lämmitysjärjestelmä uusittiin. Kirkkoon hankittiin urkuharmoni vuonna 1928, ja jo muutamaa vuotta myöhemmin hankittiin suurempi harmoni.

Kirkon ja hautausmaan vihkiäisiä vietettiin 5.6.1924 Tampereen piispa Jaakko Gummeruksen johdolla.

Kurussa oli keskusteltu vuosikymmeniä siitä, pitäisikö kirkkoherralle palkata apulainen, joka hoitaisi Pohjois-Kurun asioita. Päätöstä ei kuitenkaan tehty, koska pelättiin uuden viran seurakunnalle aiheuttamia lisäkustannuksia. Vihdoin vuonna 1946 Kuruun palkattiin kirkkoherran apulainen. Vuonna 1950 apulainen muutti asumaan Aurejärven kirkon viereen rakennettuun, arkkitehti Mikael Nordenswanin suunnittelemaan pappilaan. Pappilassa asui myös diakonissa 1950- ja 1960-luvuilla. Nykyään pappila on yksityisomistuksessa. Rakennus sijaitsee rinteessä kirkon alapuolella.

Vaikka Pohjois-Kuruun sijoitetut papit vaihtuivat tiheään, olivat muut kirkon työntekijät hyvin pitkäaikaisia. Itä-Aureen kansakoulun opettaja Juho Poikkeus hoiti 1920-1950-luvuilla kanttorin tehtävät. Opettajat Maija-Stina ja Elis Uotila hoitivat säestys- ja laulunjohtotehtäviä 1960-1990-luvuilla. Tämän jälkeen Kurun seurakunnan kanttorit ovat toimineet kanttoreina myös Aureessa. Aurejärven kirkon ensimmäiseksi suntioksi valittiin Gerhard Mäenpää, joka hoiti virkaansa yli 30 vuotta. Hänen jälkeensä suntiona toimi pitkään Martti Mäenpää. Haudankaivajina ovat toimineet Armas Hintala ja Uuno Kaitaranta.

Sankarihaudat

Aurejärven sankarihautoihin on haudattu 22 pohjoiskurulaista sankarivainajaa, joista viisi kuoli talvisodassa ja 17 jatkosodassa. Alueen sankarivainajia on haudattu myös Kurun sankarihautoihin, sillä yhteensä pohjoiskurulaisia kaatui kuutisenkymmentä. Sankarivainajien joukossa on myös yksi lotta, Itä-Aureen koulun pitkäaikaisen opettajan tytär Elli Poikkeus. Hän työskenteli sotavankisairaalassa ja sai siellä pilkkukuumetartunnan, johon kuoli. Vuonna 1953 paljastetun sankarivainajien muistomerkin suunnitteli ikaalilaissyntyinen yliarkkitehti Bertel Strömmer. Toisen patsaan lahjoitti itäaureslainen sotaveteraani Martti Kivimäki. Kirkossa ovat sankarivainajien muistotaulut, jotka siirrettiin kirkkoon, kun Itä- ja Länsi-Aureen koulut lakkautettiin. Toisessa taulussa ovat itäaureslaiset ja riuttaslaiset vainajat, toisessa länsiaureslaiset.

Nuorin tänne haudatuista sankarivainajista on 19-vuotiaana Vuoksenrannassa kaatunut sotamies Viljo Haavisto. Vanhin kaatuneista on 37-vuotiaana Lökissä surmansa saanut Kalle Anttila. Suurin osa sankarivainajista oli nuoria, perheettömiä miehiä. Vain neljällä heistä, Kalle Anttilalla, Urho Rantasella , Yrjö Välimäellä ja Viljo Äijälällä oli lapsia. Sankarivainajien joukossa on kaksi veljessarjaa: riuttaslaisesta Anttilan perheestä kaatui kolme poikaa ja itäaureslaisesta Hintalan perheestä kaksi. Pohjoiskurulaisista ensimmäisenä kaatui Vilho Lehtihalme 9.2.1940 ja viimeisenä Yrjö Välimäki aselevon solmimisen jälkeen sotasairaalassa 8.9.1944. Kaikki olivat sotilasarvoltaan sotamiehiä tai korpraaleita. Talvisodassa Taipaleen taisteluissa kaatuneen Otto Kalliomäen ja jatkosodassa suurhyökkäyksen aikaan Kuuterselässä surmansa saaneen Kosti Kota-ahon haudat ovat tyhjiä. Heidän ruumiinsa jäivät kentälle tai tuhoutuivat taisteluiden aikana.

Hautausmaa

Nykypäivään säilyneiden hautamuistomerkkien perusteella Aurejärven hautausmaahan on haudattu vajaat 700 ihmistä. Todellisuudessa hautausmaamme mullissa lepää paljon suurempi joukko vainajia, sillä varsinkin alkuvuosikymmeninä monilla haudoilla oli kiven sijaan puinen risti. Ristit maatuivat aikanaan, eikä näistä haudoista ole enää merkkinä kuin tyhjä paikka kivien välissä. Tällaisia paikkoja on varsinkin vanhalla puolella havaittavissa useissa kohdissa.

Aurejärven hautausmaahan ei ole haudattu kansallisia suurmiehiä tai kuuluisuuksia. Hautausmaamme on syrjäseudun kalmisto, johon on haudattu lähinnä Itä-Aureen, Länsi-Aureen, Riuttaskorven ja Luoteen kylien asukkaita. Haudat eivät ole suorissa riveissä, ja niiden välissä on tyhjiä tai muistomerkittömiä paikkoja. Nurmikkokin kumpuilee kevyesti. Aurejärven hautausmaa saa jatkossakin säilyttää erikoislaatuisuutensa, eikä sitä pakoteta modernien hautausmaiden muottiin. Täällä haudat on sijoitettu toisiinsa nähden väljästi, eikä hautoja ole tarvinnut tilan puutteen vuoksi hävittää.

Vanha osa

Aurejärven hautausmaa jakautuu kolmeen lohkoon. Kirkosta katsottuna oikean puoleisimmassa osassa ovat hautausmaan vanhimmat haudat. Hautausmaa otettiin siis käyttöön kesällä 1924. Muistitiedon mukaan ensimmäisenä tähän hautausmaahan on haudattu Marjamäen perheen kastamaton lapsi. Vanhan uskomuksen mukaan ensimmäisenä haudattu on hautausmaan haltia. Vanhin säilynyt muistomerkki on Ruusa Jytilän (1894-1924) haudalla. Samoihin aikoihin on haudattu viereisessä haudassa lepäävä, vauvana kuollut Rauni Niemi (1924-1924). Perimätiedon mukaan hautausmaan ensimmäiset vaahterat tuotiin tänne nimenomaan Riuttaskorven Jytilästä. Monet 1920-1930-lukujen hautamuistomerkeistä ovat valurautaisia ristejä. 1930-luvulla muotiin tulivat pienehköt marmorilaatat, joissa on betoninen jalusta.

Aurejärven hautausmaa on hautausmaaksi nuori ja siihen on haudattu pienen ja syrjäisen yhteisön jäseniä. Aureen hautausmaakin on jollakin tapaa demokraattinen. Isoja ja näyttäviä hautamuistomerkkejä ei ole, eikä hautakiviinkään ole merkitty kovin yleisesti vainajan ammattia tai asemaa. Vanhalla puolella on jonkin verran hautakiviä ja -ristejä, joissa lukee maanviljelijä, talon vanha isäntä tai metsänvartija. Hautausmaan muissa osissa näitä merkintöjä ei juuri ole. Mielenkiintoisin titteli on Kalle Raittisella (1905-1935). Hänen nimensä yläpuolella lukee murhattu. Aureessa vietettiin menneinä vuosikymmeninä rauhatonta elämää. Erityisesti pontikan keittäminen oli yleistä, eivätkä poliisit olleet erityisen suosittuja Aureessa. Kalle Raittinen joutui poliisin ampumaksi erään pontikkatehtaan ratsian yhteydessä.

Suutari Matti Rantasen (1858-1930) hauta on ainutlaatuinen, sillä sen on ainoa kumpuhauta koko Aurejärven hautausmaalla. Hauta on Museoviraston suojeluksessa, eikä kumpua saa tasata.

Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen, joten vanhan osan takalaidassa on aivan uusiakin hautoja. Niiden joukossa on kunnallispoliitikkona ja yhdistysaktiivina toimineen Matti Niemen (1926-2002) hauta.

Keskiosa, takaa alkaen

Hautausmaamme keskimmäisessä osassa on hautoja 1940-luvulta nykypäivään saakka. Hautakivet ovat harmaata, mustaa ja punaista graniittia. Muutamissa sukuhaudoissa on reunakivet.

Tässä haudassa lepäävät isä ja poika, Arvi (1895-1957) ja Antti Pohja (1931-1957). Arvi oli legendaarisen maineen saavuttanut hirvien salakaataja Itä-Aureesta. Hän metsästi menestyksekkäästi hirviä aikana, jolloin niitä ei olisi edes pitänyt olla näillä main. Arvin salametsästysharrastus oli yleisessä tiedossa, mutta hänen onnistui huijata häntä jahdanneita poliiseja kerran toisensa jälkeen. Arvilla oli iso perhe ja hän opetti myös poikansa taitaviksi ampujiksi. Pohjan talossa vietettiin usein levotonta ja hieman erikoista elämää. Kevättalvella 1957 käynnistyi Pohjan sotana tunnettu tapahtumasarja. Antti oli katkeroitunut isälleen Arville ja asettunut vaanimaan tämän hiihtoladun varteen. Antti ampui isänsä, sytytti entisen kotitalonsa Pohjan rakennukset palamaan ja palasi takaisin Herkoolin taloon, jossa Pohjan perhe tuolloin asui. Arvin ruumis löydettiin ja Anttia osattiin epäillä teosta. Neljä poliisia lähti Herkooliin etsimään Anttia paikallisen oppaansa Erkki Lepistön kanssa. Antti oli kiväärinsä kanssa Herkoolin vintillä. Hän ampui kaksi poliisia, Rimpin ja Lassinaron ja haavoitti Lepistöä, poliisi Heinoa sekä puita pihalla kuorinutta Pentti Riitijokea. Lopuksi Antti ampui itsensä.

Aureessa perheet olivat vielä toisen maailmansodan aikaan suuria. Kymmenlapsisetkaan perheet eivät olleet harvinaisia. Elli Järvelä (1922-2001) oli 12 lapsen äiti. Hän sai vuonna 1994 korkeimman äideille annettavan tunnustuksen, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

Vaikka Aurejärven hautausmaalla ei varsinaisia kuuluisuuksia lepääkään, on tänne haudattu oman yhteisönsä kannalta merkittäviä ja tärkeitä henkilöitä. Pitäjänneuvos Martti Kivimäki (1913-2005) oli yksi kylän kauppiaista ja taksiautoilijoista. Hän teki pitkän uran myös kunnallispolitiikassa. Alueen etuosassa ovat niin ikään kunnallispolitiikassa ja lukuisissa yhdistyksissä vuosikymmeniä vaikuttaneiden Johannes Kovasen (1907-1979) ja Väinö Äijälän (1923-2001) haudat. Johannes Kovanen toimi vuosikymmeniä lautamiehenä ja sai herastuomarin arvonimen.

Alueen etuosassa, lähimpänä kirkkoa, ovat hautausmaan näyttävimmät haudat. Kuten yleensäkin, myös Aurejärven hautausmaalla, suurimpien, vanhimpien ja arvostetuimpien sukujen haudat ovat arvokkaimmilla paikoilla.

Uusin osa

Hautausmaan uusimpaan osaan on haudattu 1960-luvulta lähtien. Täällä on vanhimmaksi eläneen ihmisen, 101-vuotiaana kuolleen Lyydia Talasojan (1895-1997) hauta. Samassa hautausmaan osassa on myös nuorimpana kuolleen hauta. Kuusisen pikkutyttö syntyi ja kuoli samana päivänä.

Ruusilan sukuhaudassa ovat edustettuina melkein kaikki Aurejärven hautausmaalla esiintyvät sotiin liittyvät merkit. Jenny Ruusilan nimen vieressä on Lotta Svärd –tunnus. Lahja Ruusilalla on sekä vapaussodan merkki että talvi- ja jatkosodan veteraanimerkki. Vapaussodan merkki on ainoa koko hautausmaalla, vaikka tänne onkin haudattu muitakin valkoisella puolella taistelleita. Aureen hautausmaalla on kahdenlaisia veteraanimerkkejä: sotainvaliditunnuksessa on lehvien ympäröimä katkennut miekka ja sotaveteraanitunnuksessa on sotilaan sivuprofiili.

Itä-Aureessa syntynyt Esa Veikkola (1954-1995) menestyi nyrkkeilijänä. Hän voitti 1970-luvun alussa kolme nuorten Suomen mestaruutta ja vuosikymmenen lopulla myös aikuisten Suomen mestaruuden. Hän edusti Tampereen Työväen Nyrkkeilijöitä.

Lähteet:

Heikkilä, Marjo, Aurejärven kylä natisee liitoksissaan. Kurulaisen maakirjakylän hajoaminen kulmakunniksi 1859-1925.

Karvonen-Mäkelä, Aino, Kurun kirkon vaiheilta 1781-1981.

Laitinen, Erkki, Kurun historia 1919-1985.

Leppänen, Kristiina, Kurun seurakunnan hautausmaat.

Pohjannoro, Annakaisa (toim.), Meidän Matit ja Hennat vuosina 1974-2006.

www.ylojarvenseurakunta.fi/tilat/kirkot/aurejarvenkirkko

pohjoiskuru.files.wordpress.com

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

http://www.ttn.fi/historiikki/

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s