Nähtävyydet, Aurejärven kirkko

ELINA RIITIJOEN KUVIA AUREJÄRVEN KIRKOSTA JOULUAATTONA

p1170583p1170559p1170614

AUREJÄRVEN KIRKKO – HELMI KIRKKOJEN JA NÄHTÄVYYKSIEN JOUKOSSA

Aure IMG_20151002_091501~2

VALOA JA VARJOA

Jaakko Uski

Kylä taistelee kuihtumista vastaan. Koulut ovat vaihtaneet omistajia, kun lapsia ei ole riittänyt. Nuoret hankkivat elantonsa muualla kuin kotikylässään. Kauppa- ja muut asiat toimitetaan etupäässä ympäristön taajamissa. Monesta piipusta on savu lakannut nousemasta, enkä tarkoita piipunnysiä. Silti ei haluta luovuttaa. Monenlaista aktiviteettia on kehitetty. Yhteishenkeä kohotetaan. Toinen toisestaan koetetaan huolehtia. Ja palaavathan kesäasukkaatkin keväisin tyhjiinkin torppiin ja rantamökkeihin.

Vaikka paljon on vuosikymmenien kuluessa muuttunut, yksi seisoo lujana paikallaan, Aurejärven kirkko ja hautausmaa sen takana. Kirkon 90-vuotisjuhlassa mainitsin japanilaisesta, joka vuonna 2006 vieraili kirkossanne. Tämä henkilö, Takashi Koizumi, on arkkitehti ja Japanin Kyushun teknillisen yliopiston professori. Hän soitti minulle Kuruun ja halusi nähdä nimenomaan Aurejärven kirkon.

Matkalla hän kertoi olevansa Suomessa vierailevana tutkijana Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Hän tutki valon tilaa suomalaisessa arkkitehtuurissa, siis miten valo, erityisesti luonnon valo, kuultaa, heijastuu, läpäisee ja vaikuttaa jossakin tilassa. Erityisesti häntä kiinnosti klassinen puuarkkitehtuuri. Valo saa tilan elämään. Kirkossa hän valokuvasi ja mittaili ja kiipeili ja tutki ja taas valokuvasi. Vuonna 2009 hän lähetti työnsä tuloksista komean kuvateoksen sydämellisin kiitoksin.

Ei kirjassa ollut Aurejärven kirkosta muuta kuin yksi aukeama, mutta ei ollut enempää muistakaan kohteista. Petäjäveden, Pyhänmaan, Kerimäen, Lemin ja Paltaniemen arvokkaat puukirkot myös kuvattiin yhdellä aukeamalla. Näiden upeiden kirkkojen joukkoon oli seuloutunut siis myös Aurejärven kirkko. Eikä sitten muita kirkkoja mainittukaan tässä osastossa. Minulle jäi arvoitukseksi, miksi Aureen kirkko kelpasi, mutta ei esimerkiksi Kurun kirkko, jota myös esittelin. Aureen kirkossa on siis jotain sellaista puhuttelevuutta, joka erityisesti kosketti japanilaista arkkitehtia hänen tutkimusteemansa kannalta. Miettikääpäs sitä!

Toki kirjassa on paljon muutakin aineistoa. On modernia kirkkoarkkitehtuuria Kalevan kirkosta Temppeliaukion kirkkoon ja Myyrmäen kirkosta Vuoksenniskan kirkkoon. On hienoja kuvia useista julkisista rakennuksista, mutta myös tunnelmallisia kuvia saunoista ja kesämökeistä. Kuvat metsästä, järvistä, jäästä, pilvistä, lakeuksista, kallioista, hämärästä ja kynttilöistä ovat herkistäviä. Kaikissa on teemana tilassa oleva valo.

Taipaleiden takana Itä-Aureessa on helmi, jota esitellään taipaleiden takana Etelä-Japanissa. Arvostammehan arvokasta kirkkoamme ja sen sanomaa Valosta.

 

IMG_1526 IMG_1528
IMG_1530 IMG_2275

Aurejärven kirkko (Itä-Aureentie 1020, 34550 Itä-Aure)

Taistelijan talo-palveluyhdistyksen toimittama julkaisu ”Aurejärven kirkon ja hautausmaan opas” ladattavissa alla olevasta linkistä:

https://pohjoiskuru.files.wordpress.com/2013/08/kirkkojahautausmaa.pdf

18.6.2015 julkaistiin Aurejärven hautausmaan kierros – opas, jonka on kirjoittanut FM Marjo Heikkilä ( o.s. Mäkinen)

Marjo Heikkilä

 

AUREJÄRVEN HAUTAUSMAAN KIERROS

Kirkko

Pohjois-Kuru oli keskiajalla pirkkalalaisten ja kyröläisten talollisten erämaana. Pysyvän asutuksen seutu sai 1500-luvun lopulla, jolloin savolaisia uudisasukkaita asettui asumaan Aureeseen ja Riuttasille. Alue pysyi melko harvaan asuttuna ja lähimmät kirkot Kurussa, Virroilla ja Parkanossa sijaitsivat pitkän ja hankalan matkan takana. Pohjois-Kurusta käytiin yleisesti Kurun kirkon lisäksi myös Parkanon ja Virtain kirkoissa. Ensimmäisen kerran ajatus omasta kirkosta esitettiin jo 1800-luvun alussa, mutta rahaa kirkon rakentamiseen ei löytynyt. Papit olivat huolissaan siitä, että aureslaiset pääsivät kovin harvoin kirkkoon, eivätkä oikein tahtoneet pysyä herran kurissa ja nuhteessa. Papit kävivät muutaman kerran vuodessa pitämässä jumalanpalveluksia Pohjois-Kurun taloissa.

Kun Länsi-Aureeseen rakennettiin kansakoulua 1900-luvun alussa, kyläläiset olisivat halunneet, että koulun yhteyteen olisi rakennettu rukoushuone. Tämäkin hanke jäi toteutumatta. Aurejärven kirkkohanke lähti etenemään vauhdilla vasta 1920-luvun alussa, kun Aurejärven länsiosien asukkaat olivat tehneet esityksen seudun siirtämisestä Kurusta Parkanoon. Kurun seurakunta myönsi rovasti A. M. Nummisen aloitteesta Aurejärven kirkon rakentamishankkeeseen rahaa. Kirkon suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Oiva Kallio, ja rakennuspaikaksi ostettiin Mäenpään talolta Hepolan harju. Kirkon rakentaminen aloitettiin keväällä 1922. Rakennustöitä johti kihniöläinen rakennusmestari J. V. Teikari.

Aurejärven kirkko on 24 metriä pitkä ja 11 metriä leveä. Paanuilla päällystetty katto on jyrkkälappeinen ja päistä aumattu. Erillinen kellotapuli on sekin päällystetty paanuilla. Kahdeksanjalkaisen tapulin kaksi teräksistä kelloa on valmistettu Lokomon tehtailla Tampereella.

Kirkkoon siirrettiin Kurun kirkosta kappalainen Isak Saleniuksen vuonna 1858 lahjoittama 24-kynttiläinen kattokruunu. Vuoteen 1958 saakka alttaritauluna oli kullattu, tähtien ja kullattujen enkeleiden ympäröimä risti. Uusi, taiteilija Ilmari Heinosen tekemä alttaritaulu sijoitettiin vanhan päälle. Heinosen kolmiosaisen taulun keskellä Jeesus siunaa lasta ja molemmilla sivuilla on enkelihahmot. Katon kannatinparruihin on kirjoitettu uskonnollisia elämänohjeita ja tietoja kirkon rakentamisesta.

Aurejärven kirkko peruskorjattiin vuonna 1965, jolloin kirkko sähköistettiin ja lämmitysjärjestelmä uusittiin. Kirkkoon hankittiin urkuharmoni vuonna 1928, ja jo muutamaa vuotta myöhemmin hankittiin suurempi harmoni.

Kirkon ja hautausmaan vihkiäisiä vietettiin 5.6.1924 Tampereen piispa Jaakko Gummeruksen johdolla.

Kurussa oli keskusteltu vuosikymmeniä siitä, pitäisikö kirkkoherralle palkata apulainen, joka hoitaisi Pohjois-Kurun asioita. Päätöstä ei kuitenkaan tehty, koska pelättiin uuden viran seurakunnalle aiheuttamia lisäkustannuksia. Vihdoin vuonna 1946 Kuruun palkattiin kirkkoherran apulainen. Vuonna 1950 apulainen muutti asumaan Aurejärven kirkon viereen rakennettuun, arkkitehti Mikael Nordenswanin suunnittelemaan pappilaan. Pappilassa asui myös diakonissa 1950- ja 1960-luvuilla. Nykyään pappila on yksityisomistuksessa. Rakennus sijaitsee rinteessä kirkon alapuolella.

Vaikka Pohjois-Kuruun sijoitetut papit vaihtuivat tiheään, olivat muut kirkon työntekijät hyvin pitkäaikaisia. Itä-Aureen kansakoulun opettaja Juho Poikkeus hoiti 1920-1950-luvuilla kanttorin tehtävät. Opettajat Maija-Stina ja Elis Uotila hoitivat säestys- ja laulunjohtotehtäviä 1960-1990-luvuilla. Tämän jälkeen Kurun seurakunnan kanttorit ovat toimineet kanttoreina myös Aureessa. Aurejärven kirkon ensimmäiseksi suntioksi valittiin Gerhard Mäenpää, joka hoiti virkaansa yli 30 vuotta. Hänen jälkeensä suntiona toimi pitkään Martti Mäenpää. Haudankaivajina ovat toimineet Armas Hintala ja Uuno Kaitaranta.

Sankarihaudat

Aurejärven sankarihautoihin on haudattu 22 pohjoiskurulaista sankarivainajaa, joista viisi kuoli talvisodassa ja 17 jatkosodassa. Alueen sankarivainajia on haudattu myös Kurun sankarihautoihin, sillä yhteensä pohjoiskurulaisia kaatui kuutisenkymmentä. Sankarivainajien joukossa on myös yksi lotta, Itä-Aureen koulun pitkäaikaisen opettajan tytär Elli Poikkeus. Hän työskenteli sotavankisairaalassa ja sai siellä pilkkukuumetartunnan, johon kuoli. Vuonna 1953 paljastetun sankarivainajien muistomerkin suunnitteli ikaalilaissyntyinen yliarkkitehti Bertel Strömmer. Toisen patsaan lahjoitti itäaureslainen sotaveteraani Martti Kivimäki. Kirkossa ovat sankarivainajien muistotaulut, jotka siirrettiin kirkkoon, kun Itä- ja Länsi-Aureen koulut lakkautettiin. Toisessa taulussa ovat itäaureslaiset ja riuttaslaiset vainajat, toisessa länsiaureslaiset.

Nuorin tänne haudatuista sankarivainajista on 19-vuotiaana Vuoksenrannassa kaatunut sotamies Viljo Haavisto. Vanhin kaatuneista on 37-vuotiaana Lökissä surmansa saanut Kalle Anttila. Suurin osa sankarivainajista oli nuoria, perheettömiä miehiä. Vain kolmella heistä, Kalle Anttilalla, Urho Rantasella ja Viljo Äijälällä oli lapsia. Sankarivainajien joukossa on kaksi veljessarjaa: riuttaslaisesta Anttilan perheestä kaatui kolme poikaa ja itäaureslaisesta Hintalan perheestä kaksi. Pohjoiskurulaisista ensimmäisenä kaatui Vilho Lehtihalme 9.2.1940 ja viimeisenä Yrjö Välimäki aselevon solmimisen jälkeen sotasairaalassa 8.9.1944. Kaikki olivat sotilasarvoltaan sotamiehiä tai korpraaleita. Talvisodassa Taipaleen taisteluissa kaatuneen Otto Kalliomäen ja jatkosodassa suurhyökkäyksen aikaan Kuuterselässä surmansa saaneen Kosti Kota-ahon haudat ovat tyhjiä. Heidän ruumiinsa jäivät kentälle tai tuhoutuivat taisteluiden aikana.

Hautausmaa

Nykypäivään säilyneiden hautamuistomerkkien perusteella Aurejärven hautausmaahan on haudattu vajaat 700 ihmistä. Todellisuudessa hautausmaamme mullissa lepää paljon suurempi joukko vainajia, sillä varsinkin alkuvuosikymmeninä monilla haudoilla oli kiven sijaan puinen risti. Ristit maatuivat aikanaan, eikä näistä haudoista ole enää merkkinä kuin tyhjä paikka kivien välissä. Tällaisia paikkoja on varsinkin vanhalla puolella havaittavissa useissa kohdissa.

Aurejärven hautausmaahan ei ole haudattu kansallisia suurmiehiä tai kuuluisuuksia. Hautausmaamme on syrjäseudun kalmisto, johon on haudattu lähinnä Itä-Aureen, Länsi-Aureen, Riuttaskorven ja Luoteen kylien asukkaita. Haudat eivät ole suorissa riveissä, ja niiden välissä on tyhjiä tai muistomerkittömiä paikkoja. Nurmikkokin kumpuilee kevyesti. Aurejärven hautausmaa saa jatkossakin säilyttää erikoislaatuisuutensa, eikä sitä pakoteta modernien hautausmaiden muottiin. Täällä haudat on sijoitettu toisiinsa nähden väljästi, eikä hautoja ole tarvinnut tilan puutteen vuoksi hävittää.

Vanha osa

Aurejärven hautausmaa jakautuu kolmeen lohkoon. Kirkosta katsottuna oikean puoleisimmassa osassa ovat hautausmaan vanhimmat haudat. Hautausmaa otettiin siis käyttöön kesällä 1924. Muistitiedon mukaan ensimmäisenä tähän hautausmaahan on haudattu Marjamäen perheen kastamaton lapsi. Vanhan uskomuksen mukaan ensimmäisenä haudattu on hautausmaan haltia. Vanhin säilynyt muistomerkki on Ruusa Jytilän (1894-1924) haudalla. Samoihin aikoihin on haudattu viereisessä haudassa lepäävä, vauvana kuollut Rauni Niemi (1924-1924). Perimätiedon mukaan hautausmaan ensimmäiset vaahterat tuotiin tänne nimenomaan Riuttaskorven Jytilästä. Monet 1920-1930-lukujen hautamuistomerkeistä ovat valurautaisia ristejä. 1930-luvulla muotiin tulivat pienehköt marmorilaatat, joissa on betoninen jalusta.

Aurejärven hautausmaa on hautausmaaksi nuori ja siihen on haudattu pienen ja syrjäisen yhteisön jäseniä. Aureen hautausmaakin on jollakin tapaa demokraattinen. Isoja ja näyttäviä hautamuistomerkkejä ei ole, eikä hautakiviinkään ole merkitty kovin yleisesti vainajan ammattia tai asemaa. Vanhalla puolella on jonkin verran hautakiviä ja -ristejä, joissa lukee maanviljelijä, talon vanha isäntä tai metsänvartija. Hautausmaan muissa osissa näitä merkintöjä ei juuri ole. Mielenkiintoisin titteli on Kalle Raittisella (1905-1935). Hänen nimensä yläpuolella lukee murhattu. Aureessa vietettiin menneinä vuosikymmeninä rauhatonta elämää. Erityisesti pontikan keittäminen oli yleistä, eivätkä poliisit olleet erityisen suosittuja Aureessa. Kalle Raittinen joutui poliisin ampumaksi erään pontikkatehtaan ratsian yhteydessä.

Suutari Matti Rantasen (1858-1930) hauta on ainutlaatuinen, sillä sen on ainoa kumpuhauta koko Aurejärven hautausmaalla. Hauta on Museoviraston suojeluksessa, eikä kumpua saa tasata.

Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen, joten vanhan osan takalaidassa on aivan uusiakin hautoja. Niiden joukossa on kunnallispoliitikkona ja yhdistysaktiivina toimineen Matti Niemen (1926-2002) hauta.

Keskiosa, takaa alkaen

Hautausmaamme keskimmäisessä osassa on hautoja 1940-luvulta nykypäivään saakka. Hautakivet ovat harmaata, mustaa ja punaista graniittia. Muutamissa sukuhaudoissa on reunakivet.

Tässä haudassa lepäävät isä ja poika, Arvi (1895-1957) ja Antti Pohja (1931-1957). Arvi oli legendaarisen maineen saavuttanut hirvien salakaataja Itä-Aureesta. Hän metsästi menestyksekkäästi hirviä aikana, jolloin niitä ei olisi edes pitänyt olla näillä main. Arvin salametsästysharrastus oli yleisessä tiedossa, mutta hänen onnistui huijata häntä jahdanneita poliiseja kerran toisensa jälkeen. Arvilla oli iso perhe ja hän opetti myös poikansa taitaviksi ampujiksi. Pohjan talossa vietettiin usein levotonta ja hieman erikoista elämää. Kevättalvella 1957 käynnistyi Pohjan sotana tunnettu tapahtumasarja. Antti oli katkeroitunut isälleen Arville ja asettunut vaanimaan tämän hiihtoladun varteen. Antti ampui isänsä, sytytti entisen kotitalonsa Pohjan rakennukset palamaan ja palasi takaisin Herkoolin taloon, jossa Pohjan perhe tuolloin asui. Arvin ruumis löydettiin ja Anttia osattiin epäillä teosta. Neljä poliisia lähti Herkooliin etsimään Anttia paikallisen oppaansa Erkki Lepistön kanssa. Antti oli kiväärinsä kanssa Herkoolin vintillä. Hän ampui kaksi poliisia, Rimpin ja Lassinaron ja haavoitti Lepistöä, poliisi Heinoa sekä puita pihalla kuorinutta Pentti Riitijokea. Lopuksi Antti ampui itsensä.

Aureessa perheet olivat vielä toisen maailmansodan aikaan suuria. Kymmenlapsisetkaan perheet eivät olleet harvinaisia. Elli Järvelä (1922-2001) oli 12 lapsen äiti. Hän sai vuonna 1994 korkeimman äideille annettavan tunnustuksen, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

Vaikka Aurejärven hautausmaalla ei varsinaisia kuuluisuuksia lepääkään, on tänne haudattu oman yhteisönsä kannalta merkittäviä ja tärkeitä henkilöitä. Pitäjänneuvos Martti Kivimäki (1913-2005) oli yksi kylän kauppiaista ja taksiautoilijoista. Hän teki pitkän uran myös kunnallispolitiikassa. Alueen etuosassa ovat niin ikään kunnallispolitiikassa ja lukuisissa yhdistyksissä vuosikymmeniä vaikuttaneiden Johannes Kovasen (1907-1979) ja Väinö Äijälän (1923-2001) haudat. Johannes Kovanen toimi vuosikymmeniä lautamiehenä ja sai herastuomarin arvonimen.

Alueen etuosassa, lähimpänä kirkkoa, ovat hautausmaan näyttävimmät haudat. Kuten yleensäkin, myös Aurejärven hautausmaalla, suurimpien, vanhimpien ja arvostetuimpien sukujen haudat ovat arvokkaimmilla paikoilla.

Uusin osa

Hautausmaan uusimpaan osaan on haudattu 1960-luvulta lähtien. Täällä on vanhimmaksi eläneen ihmisen, 101-vuotiaana kuolleen Lyydia Talasojan (1895-1997) hauta. Samassa hautausmaan osassa on myös nuorimpana kuolleen hauta. Kuusisen pikkutyttö syntyi ja kuoli samana päivänä.

Ruusilan sukuhaudassa ovat edustettuina melkein kaikki Aurejärven hautausmaalla esiintyvät sotiin liittyvät merkit. Jenny Ruusilan nimen vieressä on Lotta Svärd –tunnus. Lahja Ruusilalla on sekä vapaussodan merkki että talvi- ja jatkosodan veteraanimerkki. Vapaussodan merkki on ainoa koko hautausmaalla, vaikka tänne onkin haudattu muitakin valkoisella puolella taistelleita. Aureen hautausmaalla on kahdenlaisia veteraanimerkkejä: sotainvaliditunnuksessa on lehvien ympäröimä katkennut miekka ja sotaveteraanitunnuksessa on sotilaan sivuprofiili.

Itä-Aureessa syntynyt Esa Veikkola (1954-1995) menestyi nyrkkeilijänä. Hän voitti 1970-luvun alussa kolme nuorten Suomen mestaruutta ja vuosikymmenen lopulla myös aikuisten Suomen mestaruuden. Hän edusti Tampereen Työväen Nyrkkeilijöitä.

Lähteet:

Heikkilä, Marjo, Aurejärven kylä natisee liitoksissaan. Kurulaisen maakirjakylän hajoaminen kulmakunniksi 1859-1925.

Karvonen-Mäkelä, Aino, Kurun kirkon vaiheilta 1781-1981.

Laitinen, Erkki, Kurun historia 1919-1985.

Leppänen, Kristiina, Kurun seurakunnan hautausmaat.

Pohjannoro, Annakaisa (toim.), Meidän Matit ja Hennat vuosina 1974-2006.

www.ylojarvenseurakunta.fi/tilat/kirkot/aurejarvenkirkko

pohjoiskuru.files.wordpress.com

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

http://www.ttn.fi/historiikki/

IMG_2734 IMG_2818

konsertti IMG_2733

  Kirkon historiaa

Kirkon rakentaminen Aureeseen oli ensimmäisen kerran esillä vuoden 1812 rovastintarkastuksessa, jolloin kappalainen Isak Polviander halusi pöytäkirjaan  maininnan Aureen rukoushuoneen ja hautausmaan tarpeellisuudesta. Vuonna 1920 todettiin, että Aureen kirkko palvelisi 2200 henkeä. Seuraavana vuonna piirustusten laatiminen annettiin arkkitehti Oiva Kallion tehtäväksi. Tampereen piispa Jaakko Gummerus vihki kirkon ja hautausmaan 5.6.1924.

Käytännön asioiden hoitajiksi valittiin silloin Eemeli Kovanen, Gerhard Mäenpää, Matti Äijälä, Arvi Pyyninki, Nestori Liesijärvi, Juho Ainesjärvi ja Kaarlo Ainesjärvi. Toimikunta valitsi kirkon paikaksi Mäenpään taloa vastapäätä olevan harjun, jonka seurakunta osti talollinen G. Mäenpäältä. Tontti oli suorakaiteen muotoinen 160 metriä pitkä ja 90 metriä leveä.  Rakennuspuut ostettiin metsähallitukselta ja ne ajettiin Aurejärvelle nk. Vekaran lahteen, josta ne uitettiin sahattavaksi Aureskosken sahalle. Tukit  aureslaiset kuljettivat talkoilla sahalle ja sieltä valmiit rakennuspuut kirkon rakennuspaikalle. Rakennustyöt maksoi Kurun srk. Töitä johti rakennusmestari J. Teikari Kihniöltä.

Hautapaasi sivusta kesä  Aureeseen haudattujen sankarivainajien paasi. OT

Erilliseen kellotapuliin hankittiin vuonna 1923 kaksi teräskelloa Lokomolta Tampereelta. Kirkkoon siirrettiin kappalainen Isak Saleniuksen Kurun kirkkoon vuonna 1858 lahjoittama 24-kynttiläinen kruunu.

alttari Aurejärven kirkon alttari. Kuva: Julia Riitijoki

Alttaritauluna oli vuoteen 1958 saakka sinisellä pohjalla kullattu risti, jonka ympärillä oli tähtiä. Sen jälkeen alttaritauluksi hankittiin taiteilija, merimieslähetyssaarnaaja Ilmari Heinosen kolmiosainen teos, jonka keskellä Jeesus siunaa lapsia ja sivuilla on enkelit. Ensimmäinen urkuharmoni hankittiin kirkkoon vuonna 1928 ja nykyisin käytössä olevat sähköurut vuonna 1992.

urut Ryijy Aurejärven kirkossa. Kuva: Julia Riitijoki

Riuttaskylässä syntynyt Terttu Honkonen lahjoitti Kristus-kuvioisen ryijyn Aurejärven kirkkoon vuonna 1999. Joukko Itä-Aureessa asuvia seurakuntalaisia valmisti talkootyönä vihkiryijyn nimeltä Jäärä seurakunnan hankkimasta materiaalista. Ryijy luovutettiin kirkkoon vuonna 2000.

Kirkko maalattiin talkoilla kesällä 1998. Vuonna 2000 kirkossa suoritettiin sisämaalaus ja kuoria laajennettiin. Samana vuonna katto tervattiin ja paanuja uusittiin.

Jumalanpalveluksia pidetään kirkossa noin kerran kuukaudessa. Voit seurata tulevia tapahtumia kirkossa tapahtumat-valikosta.

Seitsemisen kansallispuisto (Seitsemisen tie 110, 34530 Länsi-Aure)

 Seitsemisen luontokeskus Länsi-Aureessa 

Seitsemisen kansalispuisto sijaitsee Suomenselän karulla vedenjakajaseudulla entisen Kurun kunnan ja Ikaalisten kaupungin alueella. Seitseminen edustaa pohjoista havumetsäluontoa. Kansallispuisto on perustettu 1982, ja sen pinta-ala on noin 4550 hehtaaria. Vertailun vuoksi todettakoon, että entisen Kurun kunnan pinta oli noin 80 000 hehtaaria.

4 550hehtaaria.’

Seitsemisen luonto on monimuotoinen. Maisemaa hallitsevat metsät ja suot sekä puiston länsiosaa rajaava Seitsemisharju. Pieniä järviä ja lampia on runsaasti. Puiston arvokkain lajisto koostuu vanhojen mtsien lajeista. Sijainti vedenjakajalla näkyy pohjoisten lajien runsautena.

Ihmisen käden jäljet näkyvät puistossa selvästi. Valtaosa metsistä on talousmetsiä, ja yli puolet soista on ojitettu. Ennallistamista on tehty Seitsemisessä jo pitkään, ja puisto on ollut siinä edelläkävijä. Savotta- ja torppariaika näkyy puiston maisemassa ja kuuluu kiinteänä osana puiston historiaan ja nykyiseen ylläpitoon.

Matkaa Tampereelta on noin 80 km. Alueen vahvuus on monipuolinen luonto, kauniit maisemat ja hyvät retkeilymaastot, jotka ovat helposti saavutettavissa. Etelä-Suomessa sijaitsevaksi kohteeksi, Seitseminen on varma lumisuuden suhteen.

Lähde: Metsähallitus 2008: Seitsemisen ja Helvetinjärven luontomatkailusuunnitelma

Riuttasen maitolaituri

maitolavariuttanenRiuttasen maitolaituri rakennettiin 1960-luvun alussa. Rakentajina olivat riuttaslaiset Tuomo ja Aarne Anttila. Tuohon aikaan maitolaitureita oli tiuhaan. Virtain tieltä Itä-Aureeseen kulkevan tien varrella oli viisi laituria, josta tämä oli suurin. Siihen toimitti maitoa 16-17 tilaa, kauimmat 10-12 kilometrin päästä.

Suuri ihme koettiin 70-luvun alkupuolella, jolloin lakko toi Maito-Pirkan imuauton ensi kertaa hakemaan maitoa. Juoru tästä kuultiin onneksi ajoissa ja auton saapumista oli yöaikaan lavan ääressä odottamassa 20-30 kyläläistä. Lavaa toki käytettiin muuhunkin kuin maitotonkkien keruuseen. Se oli varsin suosittu myös paikallisten nuorten kokoontumissa. Tämä näkyy vieläkin esimerkiksi seinäkirjoituksissa. Myös kauppa-autot tapasivat käyttää pysäkkinään tätä maitolavaa. Tappeluitakin paikalla on käyty. Lava poistettiin käytöstä 70-luvun puolen välin paikkeilla.

Lavaa kunnostettiin 90-luvulla. Alaosa oli lahonnut sen verran että koko pohja piti uusia ja samalla vedettiin punamultaa pintaan. Lava on edelleen kyläläisten yhteiskäytössä. Siinä voi kätevästi vaikka pistää maailman tilaa paremmaksi, pitää kylätoimikunnan kokouksia, kyläkirppiksen myyntipistettä tai odottaa Itä-Aureesta päin saapuvaa koulukyytiä. 

SAM_riuttasten maitolaituri 3030

Kyläkokouksen osallistujia Riuttasen kylätoimikunnan kokouksessa kesällä 2012. OT

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s